Massiivinen ja näyttävä (sekä omistajalleen harmaita hiuksia aiheuttava) Rex ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Ori tiedostaa oman kokonsa ja osaa käyttää sitä edukseen, hyvänä esimerkkinä toimii extrakorkeat langat Rexin tarhauksessa sekä karsinan oveen väkerretty täysikorkea metalliverkotus…

En sano että ori olisi luonteeltaan ilkeä, eihän se ikinä ole ihmisiä kohtaan vihamielinen ja antaa kyllä tehdä hoitotoimenpiteet ilman jekkuilua. Omistajan sanoin “Joku tuolla hevosella viiraa kyllä päässä.”

Rex ei tule toimeen muiden orien eikä ruunien kanssa, ja tammoillekin näyttää hapanta naamaa korvat luimussa.

Orin “ominaisuuksiin” kuuluu muunmuassa tarhasta karkailu, karsinan oven pureskeleminen silpuksi sekä satunnainen ihmisten jyrääminen taluttaessa, mitä nyt on kovasti yritetty kouluttaa pois.

Osaa useimmiten seistä paikallaan varustettaessa ja hoitaessa, vaikkakin pälyilee ympärilleen kuin miettien mitä keksisikään taas ihmisten päänmenoksi. Kengättömänä elelee, kavioiden hoito ja vuolut tuntuu olevan jälleen yksi orin haasteista, vaikka niistäkin kyllä on selvitty toistaiseksi ilman sen suurempaa vahinkoa.

Työhommia Rex vasta aloittelee, ja tähän mennessä vaikuttaa yllättävänkin hyvältä, mikä tuntuu melkein ihmeeltä…

Lunta tuprutti melkein koko yön, mutta onneksi hevosautot saatiin Tjätesuandon pihaan jo illalla, eikä töitä tarvinnut aloittaa kaivaen. Oli kiva nähdä työhevosihmisiä ja uusia hevosia Tjätesuandon pihassa - pääasiassa porukka koostui suomenhevosista. Kaksi neljästä, tammat Vilkkaus ja Töllinmäen Rauha, olivat jo kokeneita konkareita ja tulleet nimenomaan kuntotreeniin ja töihin. Nuoremmat Kototallin Rebekka ja hollannin-vahvistus TGS Once in a Lifetime opettelivat vasta ajohommia, joten niiden kanssa oli hyvä käydä asiat läpi valjastuksesta asti.

Kapeajalkaisten suomenhevostammojen rinnalla Rex todellakin näytti tyrannosaurukselta - ja komealta sellaiselta. "Se ei ole ennen tehnyt mitään ajohommia?" Sanna-Lisa varmisti. Orin kanssa oli siis paras aloittaa ihan valjaiden pukemisesta, riisumisesta, aisojen väliin peruuttamisesta ja muista perusasioista. Jos kaikki sujui hyvin, voisi kuormareen vetämistä kokeilla vielä lopuksi. Nelivuotiaana ori oli vielä vähän levoton. Valjastus ja länkien sovitus suoritettiin siis ilman tammaseuraa ratsastuskentän aitojen sisäpuolella. Nurkalta Rexillä oli henkiseksi tueksi näköyhteys Tjätesuandon orilaitumelle, missä tallin omat tohelo ja torvelo tarkkailivat toimenpiteitä. Rex näytti vähän jännittyneeltä, ja odotti selvästi juoksutusta tai muuta mukavaa. Niin ison hevosen kanssa oli tärkeää pitää huomio käsillä olevassa tehtävässä. "Se on nuori, mutta sen pitää silti keskittyä ihmiseen, jos sen kanssa aikoo töihin. Kyllä se saa katsella aitauksille, mutta keskeytä kaikki turha häsellys. Laitetaan sille silmälaput sitten varmuuden vuoksi, jos kiinnitetään mihinkään." Kiinni sidottuna Rex odotti ihan nätisti, kun siloja ja länkiä sovitettuun sen selkään. Vähän se ihmetteli ja ravisteli remmien määrää, mutta mitään kauhun hetkiä ei länkien kanssa ei nähty. "Kokeillaanpa, miten se kulkee taluttaessa noin puettuna." Tay pyysi Rexin liikkeelle, ja ori kulki kuuliaisesti. Peruuttaminen ja pysähtyminen tosin vaati maanittelua. Rex tuntui hämmentyvän pyynnöistä ja viuhtoi häntää. Onneksi aisat odottivat kentän lumella alkuun ilman kärryjä tai työkoneita, jottei kukaan saanut turhia kolhuja - ei Rex eikä koneet. Tay rupatteli orille ja käski sitä olemaan hevosiksi, ja sitä myöten se saatiin lopulta nätisti aisoihin. "Ja nyt sen pitäisi tottua kulkemaan ja kääntymään niin, ettei kiemurtele tai puske suoraan aisaan. Kyntökilpailuissa käännökset, vaon suoruus ja syvyys ovat arvostelukriteerejä. Kokeillaan ensin aidan viertä, tulkaa sitten tuohon keskilinjalle pysähtymään ilman aidan tukea pari kertaa."

Alku aina hankalaa, Rex oli aisoista todella hämillään. Paras harjoituskeino oli se, että edessä oli taluttaja, takana ohjastaja lähinnä koristeeksi. Mutta lopussa kiitos seisoo, ja kun kenttä oli kierretty kertaalleen, alkoi tutisevien kapuloiden raahaaminen olla orille jo ihan ok. Valmennuksen loppuaika kului kauempana kentän aidasta. Mielikuvaharjoitteena oli, että luminen kenttä olisi peltotilkku, ja Rexin piti kyntää sitä mielikuvitusauralla mahdollisimman siisteissä riveissä. Aina välillä Tay sai pysäyttää orin, heilutella aisoja, ja jatkaa hommia siitä. Tyhjä kuormareki toi lopussa pykälän lisää haastetta. Hikeen ori ei treeneistä tullut, mutta kun urakka päättyi, oli se selvästi saanut ajatustyötä useammallekin päivälle. Se venytteli kaulaansa ja louskutti leukojaan syvissä mietteissä.

-Jii